Tisha B’Av (yhdeksäs päivä kuuta Av) on juutalaisen vuoden synkin päivä. Se kokoaa yhteen useita kansan kohtalon traagisimpia hetkiä – ennen kaikkea ensimmäisen ja toisen Jerusalemin temppelin tuhot, jotka tapahtuivat lähes täsmälleen samalla päivämäärällä vuosisatojen erolla.
Vuonna 2025 Tisha B’Av osuu 3. elokuuta. Päivä ei ole vain kansallisen murheen hetki, vaan myös tilaisuus pohdintaan, katumukseen ja toivon löytämiseen historian synkkyydestä. Tässä artikkelissa tarkastelemme Tisha B’Avin historiallisia juuria, sen uskonnollista merkitystä, viettotapoja sekä toivon sanomaa, joka kantaa tämän surupäivän ylitse.
Tisha B’Avin historiallinen tausta
Temppelien tuhot
- Ensimmäinen temppeli (Salomon temppeli) hävitettiin 586 eaa. Babylonian kuningas Nebukadnessarin armeijan toimesta.
- Toinen temppeli tuhottiin 70 jaa. roomalaisten piirityksessä, joka päätti ensimmäisen juutalaissodan.
Molemmat tuhot tapahtuivat yhdeksäntenä päivänä Av-kuuta, ja niistä tuli kansallisen surun symboleja.
Muut historialliset tragediat
Perimätiedon mukaan myös muita koettelemuksia osui Tisha B’Aville:
- Kymmenen vakoojan (joista 8 levitti pelkoa) raportti Kanaanin maan vaaroista – tämän katsotaan aiheuttaneen kansan ensimmäisen kollektiivisen epäuskon.
- Bar Kokhban kapinan tappio ja Betar-linnoituksen tuho 135 jaa.
- Tooran polttaminen Roomassa.
- Espanjan juutalaisten karkotus (1492) astui voimaan Tisha B’Avina.
Tämän vuoksi päivää ei surra vain menneiden sukupolvien puolesta, vaan se symboloi koko kansan kärsimyshistoriaa.
Uskonnollinen ja hengellinen merkitys
Tisha B’Avin sureminen ei ole vain menneiden tapahtumien muistelemista. Se on henkilökohtainen ja yhteisöllinen katumuksen ja itsetutkiskelun päivä. Se muistuttaa, että:
- Hengellinen rappio voi johtaa kansalliseen tuhoon.
- Yksilön ja yhteisön moraaliset valinnat vaikuttavat koko kansan kohtaloon.
Rabbiininen perinne korostaa, että toinen temppeli ei tuhoutunut ainoastaan ulkoisten vihollisten toimesta vaan sisäisen vihan ja perusteettoman vihanpidon (sinat chinam) vuoksi.
Viettotavat ja perinteet
Paasto
Tisha B’Av on 24 tunnin täydellinen paasto – samalla tavalla kuin Yom Kippur. Syöminen ja juominen ovat kiellettyjä auringonlaskusta seuraavaan iltaan.
Sururituaalit
- Nahkakenkien käyttökielto (mukavuuden välttäminen).
- Istutaan matalalla (maassa tai matalilla tuoleilla) surun symbolina.
- Peseytymisen ja hajusteiden käytön välttäminen.
Valituslaulut
Synagogassa luetaan Valitusvirret (Eicha), jonka kirjoittamisen perinteisesti uskotaan profeetta Jeremian tehneen ensimmäisen temppelin tuhon jälkeen.
Kinot
Kinot ovat erityisiä valituslauluja, jotka käsittelevät temppelien tuhoja ja muita kansanhistorian kärsimyksiä.
Tooran ja ilon opiskelun rajoittaminen
Tisha B’Avina vältetään tavallista Tooran opiskelua ja iloisia asioita. Ainoastaan suruun ja katumukseen liittyviä tekstejä luetaan.
Toivon siemen surussa
Vaikka Tisha B’Av on syvän murheen päivä, juutalainen perinne ei koskaan jätä surevaa epätoivoon.
Lupaus jälleenrakentamisesta
- Juutalaisten viisaiden mukaan Messias syntyy Tisha B’Avina. Tämä opetus korostaa, että suurimman surun hetkellä piilee uuden alun siemen.
- Profeetta Sakarjan sanojen mukaan Tisha B’Av ja muut surupäivät muuttuvat iloisiksi juhliksi ja riemuksi (Sak. 8:19).
Tikva – Toivo
Tisha B’Avin jälkeen alkaa seitsemän viikon troosti (nechama), jolloin profeetalliset tekstit kertovat lohdutuksesta ja toivosta. Tämä hengellinen kaari huipentuu Rosh Hashanaan ja uuteen alkuun.
Moderni yhteys: Israelin jälleensynty
Monet näkevät Israelin valtion syntymisen vuonna 1948 ja Jerusalemin yhdistämisen 1967 osittaisena täyttymyksenä Tisha B’Avin toivon viestistä.
Tisha B’Av tänään
Nykyajan juutalaisyhteisöissä Tisha B’Av ei ole vain historiallinen muistopäivä. Se on:
- Yhteisöllinen tilaisuus pohtia nykyajan haasteita, kuten jakautuneisuutta, väkivaltaa ja sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta.
- Mahdollisuus edistää yhtenäisyyttä (achdut) ja rakentaa siltoja yhteisöjen välille.
- Hengellisen heräämisen hetki, joka kutsuu jokaista yksilöä tutkimaan omaa paikkaansa kansansa historiassa ja tulevaisuudessa.
Tisha B’Av muistuttaa, että vaikka historia voi olla täynnä tuhoa ja menetystä, toivo ja uudistuminen ovat aina mahdollisia. Surun syvyyksistä nousee kutsu parannukseen, eheyteen ja yhteisön rakentamiseen.
”Ne, jotka kylvävät kyynelin, saavat niittää riemuiten.” (Ps. 126:5)
Tisha B’Av haastaa meitä kaikkia: emme ainoastaan sure menneitä, vaan myös rakennamme tulevaisuutta, jossa yhteys Jumalaan, toisiimme ja eettisiin arvoihin vahvistuu.