Parashat Vayakhel on yksi Tooran lukujaksoista, ja se kuuluu Mooseskirjoihin, tarkemmin sanottuna kirjaan Shemot (2. Mooseksen kirja). Vayakhel tarkoittaa heprean kielellä ”kutsui kokoon”, mikä viittaa siihen, että tässä lukujaksossa kuvataan Moosesen kokoontumista israelilaisten kanssa.
Parashat Vayakhel jatkaa tarinaa, joka alkoi edellisessä lukujaksossa, Parashat Ki Tisa. Siinä kerrottiin, kuinka Mooses nousi Siinain vuorelle vastaanottaakseen Tooran käskyt ja ohjeet suoraan Jumalalta. Mooses oli poissa 40 päivää ja yötä, ja sillä aikaa israelilaiset kärsivät epävarmuudesta ja luopuivat Jumalasta rakentaen kultaisen vasikan.
Vayakhelin lukujaksossa Mooses palaa vuorelta ja kutsuu israelilaiset kokoon ilmoittaakseen heille Jumalan antamista käskyistä. Hän muistuttaa kansaa sapatin pyhittämisestä ja annetuista ohjeista koskien pyhäkköteltan rakentamista. Mooses myös kutsuu lahjoittamaan tarvikkeita pyhäkköteltan rakentamista varten, ja israelilaiset tuovat runsaasti panoksia, mikä osoittaa heidän halukkuutensa osallistua pyhäkkötyöhön.
Lukujakson keskiössä on kuvaus pyhäkköteltan rakentamisesta ja sen tarvikkeista. Mooses valitsee taitavia käsityöläisiä, jotka toteuttavat pyhäkköteltan rakentamisen tarkkojen ohjeiden mukaisesti. Yksityiskohtaisesti kuvataan eri osien valmistaminen, kuten arkkua, pöytää, lampunjalkaa ja alttaria. Vayakhelin lukujakso korostaa tarkkojen ohjeiden noudattamista ja pyhäkköteltan pyhyyttä.
Tärkeä teema Vayakhelin lukujaksossa on myös sapatti ja sen merkitys. Mooses muistuttaa israelilaisia sapatin pyhittämisestä ja siitä, että sapatti on liitto Jumalan ja kansan välillä. Sapatti on lepopäivä, jolloin työt keskeytetään, ja sen kunnioittaminen on tärkeä osa israelilaisten uskonnollista elämää.
Parashat Vayakhel päättyy kertomukseen Moosesen tapaamisesta Jumalan kanssa pyhäkköteltassa. Jumala puhuu Mooselle ja antaa hänelle Tooran käskyt ja ohjeet, jotka hän välittää israelilaisille.
Vayakhelin lukujakso tarjoaa arvokkaita opetuksia ja ohjeita niin pyhäkköteltan rakentamisesta kuin sapatin pyhittämisestäkin. Se korostaa myös yhteisön tärkeyttä ja jokaisen henkilön panosta Jumalan palveluksessa.