Parashat Behar on yksi Tooran lukujaksoista, ja se löytyy Kolmannen Mooseksen kirjan, Vayikra, 25. luvusta. Tämä lukujakso sisältää tärkeitä opetuksia juutalaisesta lainmukaisuudesta, taloudellisesta oikeudenmukaisuudesta ja Shemitah-vuodesta.
Parashat Behar alkaa Jumalan käskystä, että joka seitsemäs vuosi tulee olla Shemitah-vuosi. Shemitah-vuosi on juutalainen käytäntö, jossa maanviljelyksestä lepovuosi, jolloin maa saa levätä ja viljelyksistä ei kerätä satoa. Tämä käsky oli tärkeä osoitus luottamuksesta Jumalaan ja osoitus siitä, että taloudelliset saavutukset eivät ole ainoastaan ihmisten omaa ansioita, vaan ne tulevat Jumalalta.
Lisäksi Parashat Behar käsittelee juutalaisten maanomistusta ja maan myyntiä. Siinä opetetaan, että maa ei ole ikuinen omaisuus, vaan Jumalan omistama, ja juutalaisten tulee hoitaa maataan hyvin. Joka 50. vuosi, eli Jubilee-vuonna, kaikki maat palautettiin alkuperäisille omistajilleen. Tämä käytäntö takasi maan jakamisen tasapuolisesti ja esti varallisuuden kasaantumisen vain harvoille.
Parashat Beharissa annetaan myös ohjeita köyhille ja velallisille. Juutalaisten keskuudessa oli käytäntö, jossa köyhiä ja velkaantuneita autettiin, jotta heidän tilanteensa ei pahenisi entisestään. Velallisen tuli vapauttaa velkaantunut velastaan Jubilee-vuonna, jotta hänellä olisi mahdollisuus aloittaa uusi alusta.
Tämä Tooran lukujakso sisältää paljon opetuksia oikeudenmukaisuudesta, vastuullisesta maanomistuksesta ja lähimmäisen rakkaudesta. Se korostaa juutalaisen yhteisön velvollisuutta huolehtia toisistaan ja varmistaa, että taloudelliset voimavarat ja maanomistus jakautuvat tasapuolisesti.
Parashat Behar opettaa meille ajattomia arvoja ja antaa meille ohjeita oikeudenmukaisesta elämästä yhteisössä. Se muistuttaa meitä, että taloudellinen menestys ei ole tarkoitus sinänsä, vaan väline hyvän elämän tukemiseen ja lähimmäistemme auttamiseen.